 |
| Hyvä että ees jollain on hauskaa :D |
Mun tavalliseen tyyliin, niinku kuuluu, pakatessa on niin IN huomata edellisenä iltana, että kaikki tarvittavat vaatteet on.... ...likasina....
Ei siinä mitään, että kone rummuttaa vaatteitani agressiivisesti tuntikausia. Ei siinä mitään, että runnon koneen täyteen, yrittäen ystävällisesti etsiä samalla muiden samanvärisiä vaatteita, koska luontoasäästäen siinä samallahan ne menee ( ei mene mutta aina voi yrittää...) Ei siinä mitään, että aina sitä pulveria menee liikaa tai vastavuoroisesti liian vähän. Mutta siinä on jotain! Mikään ei kismitä niin paljon, kun se, että hätäpäissä pestyt pyykit kun lätkäiset pihalle, niin johan loppuu se tuuli, joka äsken niin lempeästi mutta silti niin tehokkasti äsken viikon narulla liehuneita lakanoita kuivasi, on poissa.
Epätoivoisena laitan vaatteet narulle, luottaen luontoon, että se kuivaa yön aikana vaatteeni, samalla raikastaen ne ihanan tuoksuisiksi. Ja mutta: Yöllä pitää sataa, ja aamulla se tunne, kun vaatteet on märät kuin synti. Aamen.
Mut nyt kone huutaa mua. Se huutaa pilkallisena mun nimeä. Ja pahinta on se, että mä tiedän mun vaatteiden olevan litimärkiä. Jee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti