Siis mä oon surkein leipuri ikinä, oikeesti. Olin ihan fiiliksissä kun löysin helpon ohjeen, ja tunnelma vaan kasvoi, kun osasin tehdä sen, ja viellä ilman apua! Juuri kun olin kuoruttamassa kakkua, pikkuveli Samu 2w tuli keittiöön heiteltävän kumiötökän kanssa. Sanoin että älä tule tänne sen ötökän kanssa, koska teen täällä kakk....... pläts. Juusto- kanelitäyte lenteli pitkin pöytiä, ja kakun päällä ollut kaunis kuvio levisi ruskeaksi mössöksi. Niin ylpeä itsestäni ja kakustani, että muutama kyynel siinä vierähti. Noh, kakusta tuli ihan hyvä, ja vähän yritin korjata kakun pintaa. Kuva valmiista kakusta ----->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti